radiolähteiden

Radiolähteet ovat lähteitä, joista lähtee ionisoivaa säteilyä radioaktiivisen aineen ytimen hajoamisen vuoksi. Niitä käytetään sekä ilmaisimina että palveluissa, kuten lääketieteessä, teollisuudessa ja tutkimuksessa. Lähteet voivat olla suljetussa muodossa (sealed sources), jolloin radioaktiivinen aine on kapseloitu ja rakenteellisesti suojattu, tai ne voivat olla avolähteitä (unsealed sources), joissa aine ei ole kapseloitu ja säteily voi vapautua suoraan.

Käyttökohteet jakautuvat usein kolmeen pääryhmään: diagnostiset ja terapeuttiset sovellukset lääketieteessä, teolliset ja tieteelliset mittaukset sekä tutkimus- ja kehitystyö. Esimerkkejä ovat cobalt-60 ja iridium-192 käytetyt γ-säteilylähteet radiografiassa ja sädehoidossa, cesium-137 sekä cesium-167 vastaavat säteilylähteet hallitseviin intensiteetteihin, sekä ameerikaradiontakaan löytäminen aripuolustuksessa. Säteilylähteitä käytetään myös teollisessa säteilymäärityksessä, steriloinnissa ja biolääketieteellisessä diagnostiikassa sekä tutkimuksessa, jossa niitä tarvitaan tutkimuslaitteissa ja kalibroinnissa.

Turvallisuus ja sääntely ovat oleellinen osa radiolähteiden hallintaa. Niiden käyttöön liittyy ionisoivan säteilyn terveys- ja ympäristöriskit, minkä vuoksi toiminta on tiukasti säädeltya: käyttöoikeudet, koulutus, asianmukaiset suojavälineet, säteilyn mittaus, kapselointi, kuljetus ja varastointi. Kansainvälisesti IAEA:n sekä kansallisten viranomaisten standardit ohjaavat turvallista käsittelyä, pakkausta ja loppusijoitusta. Käytöstä poistetut lähteet on palautettava lisensoiduille toimittajille tai sijoitettava asianmukaisesti suojattuun varastointi- tai loppusijoituspaikkaan.

---