radiografiikka

Radiografiikka on lääketieteellisen kuvantamisen ala, jossa käytetään ionisoivaa säteilyä kehon sisäisten rakenteiden kuvan muodostamiseen. Sen tavoitteena on visuaalistaa luita, pehmytkudoksia ja elimiä diagnostiikkaan sekä hoitosuunnitteluun. Radiografiikka kattaa röntgenkuvauksen, fluoroskopian ja mammografian sekä digitaaliset kuvantamismuodot kuten digitaalisen radiografian (DR) ja CR. On huomattava, että CT- ja nukleaarinen kuvantaminen ovat radiologian laajemman kentän osa-alueita, mutta radiografiikka keskittyy X-säteisiin perustuvaan kuvantamiseen.

Kuvantaminen tapahtuu röntgenputken, potilaan oikean asettelun ja detektorin välityksellä. Tutkimuksen mukaan radiografiikkaa varten säädetään altistusolosuhteita (kV, mA ja aika) sekä kollimointia ja suojauksia, jotta kuva on sekä laadukas että potilaan säteilyaltistus kohtuullinen. Digitaaliset järjestelmät tallentavat ja näyttävät kuvan välittömästi.

Yleisimmät tutkimukset ovat rintakehän, luuston ja nivelten sekä vatsan kuvaus. Fluoroskopian yhteydessä saadaan reaaliaikaisia kuvia ja voidaan suorittaa ohjattuja toimenpiteitä. Turvallisuus perustuu ALARA-periaatteeseen, lyijysuojaukseen ja annosten optimointiin sekä säännölliseen laitteiston laadunvarmistukseen.

Radiografit ovat terveydenhuollon ammattilaisia, jotka osaavat käyttää laitteita, varmistaa potilasturvallisuuden ja arvioida kuvanlaatua. Radiografian varhaiset juuret ulottuvat 1895 Wilhelm Conrad Röntgenin löytöön; digitaalisuuden myötä ala on kehittynyt kohti modernia kuvantamista.