pääverbit

Pääverbi (main verb) on suomen kielen lauseen predikaatin pääasiallinen sisältöverbi. Se kantaa lauseen semanttisen merkityksen ja ilmaisee toimintaa, tilaa tai tapahtumaa. Pääverbi voi esiintyä yksin (jossa se on lauseen finite verbi) tai yhdessä apuverbin kanssa, jolloin apuverbi täydentää aikamuodon, moduksen tai negation.

Rakenne ja käyttö. Pääverbi voi olla transitiivinen tai intransitiivinen, ja se taipuu persoonassa ja luvussa sekä aikamuodoissa, kuten preesens ja imperfekti, sekä moodien kuten konditionaalin ja potentiaalin ilmaisussa. Kun lause sisältää apuverbin, pääverbi tyypillisesti esiintyy ei-finiittinä (esimerkiksi perfektissä ja pluskvamperfektissä participiivimuodossa), ja apuverbi kantaa ajan, negation tai moduksen. Esimerkkejä: “Minä syön omenaa.” (syön on pääverbi, lause on preesens, ei apuverbejä) ja “Minä olen syönyt omenan.” (olen on apuverbi, syönyt on pääverbin partisiippimuoto).

Pääverbin ja apuverbin suhde on keskeinen osa suomen verbin taivutusta. Joissakin rakenteissa modaaliverbi tai periodo "voida" ym. toimii apuverbin tavoin, jolloin pääverbiä käytetään perusinfinitiivissä tai partisiippimuodossa. Näin muodostuvat yleiset aikamuotojen ja modusten kombinaatiot, kuten sanalliset aikamuodot ja passiiviset rakenteet.

Esimerkkejä pääverbeistä ovat tehdä, nähdä, kirjoittaa, lukea ja syödä. Nämä ovat luonteeltaan kantavia verbejä, joille taivutus ja yhdistäminen apuverbeihin antaa laajaan valikoiman ilmauksia eri aikamuodoissa, luvussa ja moduksissa.