Pääverbi

Pääverbi on lauseen predikaatin leksinen verbi, joka ilmaisee varsinaisen toiminnan tai tilan ja kantaa predikaatin semanttisen ytimen. Se voi esiintyä itsenäisesti taivutetussa muodossa tai yhdessä apuverbin kanssa, jolloin lauseen predikaatti koostuu useammasta sanasta.

Käytännössä pääverbi määrittelee lauseen keskeisen sisällön. Esimerkkejä: Minä syön omenan. Tässä pääverbi on syön, joka on verbin syödä taivutettu muoto kolmannessa persoonassa yksikön tilassa. Toisessa rakenteessa, kuten Aion lähteä, pääverbi lähteä esiintyy infinitiivissä ja toimii yhdessä apuverbin aion kanssa, joka ilmaisee aikomuksen.

Perifraattiset aikamuodot ja modaaliset ilmaisut käyttävät pääverbiä ei-finitissä muodossa. Esimerkkejä: Olen syönyt omenan (pääverbi syödä, partisiippi syönyt, apuverbi olla). Täytyy tehdä -lauseessa apuverbi täytyy ilmenee modaalisena ilmaisuna ja pääverbi on tehdä infinitivissä. Myös aion lähteä -rakenteessa pääverbi lähteä on infinitiivissä, kun taas apuverbi aion määrittelee aikomuksen.

Pääverbi on keskeinen käsite Suomen kieliopissa, koska se erottelee leksisen sisällön apuverbin palveluksesta ja mahdollistaa sekä yksinkertaiset että perifraaliset verbirakenteet.