päästötyyppejä

Päästötyypit kuvaavat ympäristöön vapautuviaaineita sekä niiden lähteitä ja muodostumista. Niiden avulla voidaan kuvata sekä ilmanlaadun että ilmaston kannalta merkittäviä vaikutuksia sekä kohdentaa päästövähennystoimet. Päästöjä voidaan tarkastella useista näkökulmista, kuten lähteestä, aineen luonteesta ja päästöjen muodostumisesta ilmakehässä.

Yleisessä jaottelussa päästöt jaetaan usein lähteen mukaan pistepäästöihin ja hajautuneisiin päästöihin. Pistepäästöt ovat yksittäisestä, tunnistettavasta lähteestä tulevia päästöjä, kuten voimalaitoksen savupiipun tai suurten teollisuuslaitosten päästöt. Hajautuneet päästöt (difuusipäästöt) syntyvät monista pienistä lähteistä ja ovat siksi vaikeammin paikannettavissa; tyypillisiä esimerkkejä ovat liikenteen päästöt, maatalouden ammoniakki ja rakennusten lämmitys.

Toinen keskeinen jaottelu on primaaristen ja sekundaaristen päästöjen välillä. Primaariset päästöt ovat suoraan ilmakehään vapautuvia aineita, kuten hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4), typen oksidit (NOx), rikkidioksidi (SO2) ja pöly. Sekundaariset päästöt syntyvät ilmakehässä muiden yhdisteiden reaktioissa, usein auringonvalon vaikutuksesta, esimerkiksi troposkoottinen otsoni (O3) sekä osin pienhiukkaset.

Päästötyyppejä tarkastellaan myös muilla perusteilla, kuten päästökanavan mukaan ja ympäristövaikutusten näkökulmasta. Päästöjen mittaus, raportointi ja sääntely on keskeinen osa päästöjen hallintaa: monissa maissa ylläpidetään päästörekistereitä ja sovelletaan säädöksiä sekä päästörajoja teollisuudessa, liikenteessä ja maataloudessa.