päästöluokituksesta

Päästöluokituksesta on käsite, joka kuvaa järjestelmää päästöjen luokittelemiseksi ja vertailemiseksi. Luokitukset voidaan kohdentaa erilaisiin lähteisiin, kuten liikenteeseen, teollisuuteen, energiantuotantoon ja rakennuksiin, sekä erilaisten päästöjen tyyppiin, kuten hiukkaset, typenoksidit ja kasvihuonekaasut. Päästöluokituksen tarkoituksena on helpottaa ympäristövaikutusten arviointia, sääntelyä, luvanvaraisuutta sekä verotusta ja kannustimia, ja tarjota tiedot sekä päätöksentekijöille että kansalaisille.

Päästöluokitukset rakentuvat kriteereistä ja mittausmenetelmistä, jotka määrittelevät, mitä katsotaan kunkin luokan päästöksi. Mittaukset voivat tapahtua laboratoriossa tai kenttäolosuhteissa ja ne raportoidaan standardoitujen menettelyjen mukaan. Luokkien nimet ja järjestelmät voivat vaihdella maittain sekä sektorikohtaisesti, mutta yleiseen asetelmaan kuuluu erilaisten päästöjen määrällinen tai laadullinen erottelu.

Esimerkkejä sovelluksista ovat: liikenteessä käytetään päästöluokituksia ja normeja sekä mahdollisia verotuksellisia tai ostoa koskevia kannusteita; teollisuudessa luokitukset vaikuttavat päästöjen hallintaan, lupiin ja rahoitusjärjestelyihin; rakennuksissa ja energiasektorilla luokitukset voivat liittyä energiatehokkuuteen ja päästöjen raportointiin. Päästöluokitukset ovat kehittyneet osana kansainvälisiä ja kansallisia ympäristölainsäädäntöjä, ja niitä päivitetään jatkuvasti uusien tieteellisten näytösten sekä teknologian kehityksen myötä.

Suomessa sekä EU-tason säädökset ohjaavat päästöluokitusten soveltamista, tiedot julkaistaan viranomaisten raporteissa ja rekistereissä, ja ne vaikuttavat sekä toiminnan lupamenettelyihin että mahdollisiin tukimuotoihin.