päästökerroksia

Päästökerrokset ovat ilmakehän kerroksia, joihin lähteestä vapautuneet päästöt alun perin muodostuvat ja joissa ne ovat suurimpia ennen laajempaa sekoittumista. Korkeus ja paksuus riippuvat sekä päästön lähteestä että ilman olosuhteista. Esimerkiksi korkealla sijaitsevat tulipesät ja lämpöiseltä savulta syntyvät pluumit voivat aiheuttaa päästökerroksia, jotka ulottuvat korkeammille ilmakehän tasoille, kun taas matalilla lähteillä päästöt pysyvät usein lähempänä maanpintaa.

Päästökerrosten muodostumiseen vaikuttavat monenlaiset tekijät. Lähteen ominaisuudet, kuten tulipesän korkeus, savun lämpötila ja virtausnopeus, määrittävät sen alun sekoittumisprofiilin. Ilmansaasteiden vertical dispersiona ohjaavat ilman vakaus, tuulen nopeus ja inversiokerrokset, jotka voivat rajoittaa sekoittumista. Päästökerrokset voivat siten pysyä kapeina ja korkeatasoisina tai laajentua nopeasti, riippuen olosuhteista.

Päästökerrosten käsite on keskeinen ilmanlaadun mallinnuksessa ja päästöjen hallinnassa. dispersion-malleissa ja arvioinneissa niillä pyritään kuvaamaan, miten pitoisuudet kehittyvät lähteestä ympäristöön ja miten ne vaikuttavat ihmisten altistumiseen sekä ympäristön tilaan. Päästökerrosten ymmärtäminen auttaa myös suunnittelemaan tehokkaampia päästövähennyksiä ja säätämään määräyksiä.