pääomavaatimusvaatimukset

Pääomavaatimusvaatimukset viittaavat sääntelyyn, joka määrää, kuinka paljon pankit ja muut rahoituslaitokset ovat velvollisia pitämään varojaan turvallisuuden ja talousjärjestelmän vakauden varmistamiseksi. Vaatimukset ovat osa kansainvälistä Baselin sopimusta, joka on kehitetty talouskriisien ehkäisemiseksi. Suomessa pääomavaatimukset ohjataan Suomen Pankin ja Finanssivalvonnan toimesta.

Vaaditun pääoman määrä perustuu laitoksen riskien arviointiin. Yksi keskeisistä riskityypeistä on luottokanta, joka mitataan riskipainotetuilla varoilla. Pankit laskevat vaaditun pääoman, joka on yleensä 8 % riskipainotetuista varoista. Lisäksi vaatimukset sisältävät lisäpääoman vaatimukset, kuten operatiivisen riskin ja markkinariskin osalta.

Pääomavaatimukset ovat jaettu kolmeen pääluokkaan: pääoma I, pääoma II ja säästövarat. Pääoma I koostuu korkealaatuisesta pääomasta, kuten omistajien pääomasta ja osinkovapaista osinkoarvoista. Pääoma II sisältää lisävaroja, kuten varoja, jotka kattavat operatiivisen ja markkinariskin. Säästövarat ovat viimeinen turvakerros, joka varmistaa laitoksen kykyä kestää kriisejä.

Vaaditun pääoman laskeminen perustuu standardoituun menetelmään tai pankin omien mallien käyttöön. Pankit voivat myös hyödyntää sisäisiä riskimallia, jotka vaativat Finanssivalvonnan hyväksynnän. Tavoitteena on varmistaa, että pankit pystyvät kestämään talousvaikeuksia ja suojaamaan asiakkaiden varoja.

Pääomavaatimukset ovat olleet keskeinen osa rahoitusmarkkinoiden sääntelyä, ja niiden tarkoituksena on parantaa rahoitusjärjestelmän stabiilisuutta ja vähentää riskiä talouskriiseille. Vaatimukset ovat kehittyneet Baselin sopimuksen eri versioiden myötä, kuten Baselin I, II ja III, jotka ovat lisänneet vaatimusten monimuotoisuutta ja tarkkuutta.