pääomavaatimuksen

Pääomavaatimus tarkoittaa sääntelyn asettamaa minimipääomaa, jonka finanssi- ja vakuutuslaitosten on säilytettävä kattamaan liiketoimintaan liittyvät riskit. Tavoitteena on varmistaa laitosten vakaa toiminta, kyky sietää tappioita sekä asiakkaiden ja rahoitusmarkkinoiden luottamuksen ylläpitäminen. Pääomavaatimukset koskevat erityisesti pankkeja ja muita rahoituslaitoksia sekä vakuutus- ja sijoitusyhtiöitä; ne voivat koskea myös toiminnan laajuudesta ja riskiprofiilista riippuvia lisävaatimuksia.

Kansainväliset ja kansalliset sääntelykehykset määrittelevät, miten pääomavaatimukset lasketaan ja valvotaan. Pankkitoiminnassa noudatetaan Basel III -periaatteita, joita on muun muassa implementoitu EU:n CRD IV- ja CRR-säädöksiin. Vakuutusyhtiöiden osalta sovelletaan Solvency II -mallia, ja muilla rahoitusalan toimijoilla voi olla omat sääntelymallinsa. Valvontaviranomaiset, kuten Finanssivalvonta, vastaavat vaatimusten noudattamisen valvonnasta sekä mahdollisista lisäyksistä ja siirtymäajoista.

Pääomavaatimukset lasketaan yleensä riskiperusteisesti. Laitokset määrittävät riskipainotettuja varoja (RWA) ja vaaditun pääomaprosentin CET1:n ja muun pääoman osalta. Lisäksi käytetään erilaisia puskurimuotoja, kuten puskuri pääomien säilyttämiseksi (capital conservation buffer) sekä suhdanteisiin ja järjestelmän riskeihin liittyviä puskurielementtejä. Pankkitoiminnassa on myös likviditeettiä koskevia mittareita, kuten LCR ja NSFR.

Pääomavaatimusten tarkoituksena on turvata toiminnan jatkuvuus, vähentää yksittäisten toimijoiden ja koko rahoitusjärjestelmän vastapuoliriskiä sekä suojata asiakkaita ja veronmaksajia kriisitilanteissa.