päämineraalin

Päämineraali on geologiassa termi, jolla tarkoitetaan kiven tai malmivarannon hallitsevaa mineraalia: sitä, jonka osuus kivilajissa on suurin tilavuudesta tai massasta. Päämineraali määrittää kivilajin tyypillisiä ominaisuuksia, kuten väriä, kiiltoa, kovuutta ja kemiallista koostumusta. Se voi säilyä kivilajin kehityksen aikana erilaisten prosessien vaikutuksesta, tai muuttua metamorfian tai hydrotermisen toiminnan seurauksena.

Päämineraalin määritys perustuu sekä kenttä- että laboratoriotyöhön: näytteiden visuaaliseen arviointiin ja petrograafiseen analyysiin sekä instrumentaalisiin menetelmiin kuten X-ray diffractioniin (XRD) ja elektronimikroanalyysiin (EMPA). Näiden avulla selvitetään, mikä mineraali muodostaa suurimman osan näytteestä ja miten sen ominaisuudet vaikuttavat kokonaisuuteen.

Esimerkkejä: granitissa päämineraaleina voivat olla kvartsia ja felspattia (ortoklaasia ja plagioklaasia), basaltilaisissa kivilajeissa päämineraaleja ovat plagioklaasi ja pyrokseeni. Malmivyöhykkeissä päämineraali voi olla magnetiitti tai hematite; taloudellisesti arvokkaat metallit voivat silti esiintyä vain pieninä osina. Päämineraali ei aina vastaa malmin taloudellista arvoa, vaan tärkeä rooli on myös muilla mineraaleilla ja metallipitoisuudella.

Termi on suomenkielinen ja koostuu sanoista pää (tärkein/merkittävin) ja mineraali. Sillä yleisyydellä huomioidaan kiven yleinen luonne sekä sen kehityshistoria. Lisätietoja: geologia, mineralogia, petrologia sekä malmigeologia.