päivänkulman

Päivänkulma on tähtitieteellinen termi, joka kuvaa auringon asemaa paikallista noonin vastaisesti määräävää kulmaa. Sanalla viitataan yleensä aurinkoa ympäröivään hetkelliseen kulmaan, jonka mukaan maapallon kiertoliikkeen kiertokulman pituus voidaan määrittää. Päivänkulma kasvaa itään aamulla ja pienenee iltaan mennessä, ja nollan arvo kohdataan solar noonin eli auringon korkeimman kohdan hetkellä.

Päivänkulmaa merkitään usein H:llä ja se mitataan asteina. Yleisesti H on nolla auringon ollessa suurimman kohdan yläpuolella (solar noon). Itäisellä puolella kulma on negatiivinen ja lännessä positiivinen; yhden tunnin aikaero vastaa 15 asteen muutosta H:sta. Päivänkulman arvo voidaan laskea paikallisesta solar-ajasta: H = 15° × (paikallinen solar-aika − 12). Paikallinen solar-aika selviää standardiajasta korottamalla longitude-koordinaatti ja korjaamalla kesäaikaa sekä maapallon kiertoliopeen aiheuttama aikaerokin.

Päivänkulman rooli auringon asennon laskemisessa on keskeinen. Auringon kaltevuus (elevaatio) ja sivukulmien (azimutit) laskeminen perustuu päivänkulmaan yhdessä paikkakunnan leveyden ja auringon kääntyvän lehtorin (declination) kanssa. Esimerkiksi auringon korkeus α voidaan arvioida kaavalla sin α = sin φ sin δ + cos φ cos δ cos H, missä φ on leveyspiiri ja δ on auringon kraateri. Päivänkulma toimii samalla kulku- ja ajoitusvälineenä aurinkoenergia-, arkkitehtuuri- ja maanviljelysprojekteissa.

Hakusanoina liittyvät aiheet ovat auringonpaikka, aurinkoinen korkeus, azimut, päiväajat, ja ohjeistus aurinkoenergiaan liittyvissä laskelmissa.