pyöräliikenne

Pyöräliikenne tarkoittaa polkupyörien käyttöä tieliikenteessä sekä siihen liittyvää infrastruktuuria ja liikennekäytäntöjä. Se kattaa sekä kaupungin kaduilla tapahtuvan kulun että pyörä- ja pyöräkaistaverkoston sekä yhteydet julkiseen liikenteeseen ja muuhun palveluverkol toon.

Lainsäädäntö ja käytäntö: Suomessa pyöräilijät ovat liikennevälineiden käyttäjiä ja heidän on noudatettava tieliikennettä koskevia lakeja sekä liikennemerkejä ja valoja. Pyöräilijöillä on pääsääntöisesti käytössään pyöräteitä tai pyöräkaistoja, kun sellaiset ovat saatavilla; ajon on oltava näkyvää ja ennakoivaa. Kääntyessä käytetään käsimerkkejä, ja etuajo-oikeudet sekä väistämisvelvollisuudet määräytyvät liikennesääntöjen mukaan.

Infrastruktuuri: Kaupungeissa ja taajamissa on erillisiä pyöräkaistoja, pyöräteitä sekä yhteisiä pyörä- ja jalankulkuosuuksia. Pyöräparkit sekä valaistus parantavat turvallisuutta. Talviolosuhteet vaikuttavat pyöräliikenteeseen, ja kaupungit ylläpitävät sekä kunnossapitoa että lumenpoistoa eri tavoin.

Turvallisuus ja käytännöt: Ennakoiva ajaminen, riittävä etäisyys ja näkyvyys ovat keskeisiä. Pyöräilijöiden kannattaa käyttää valoja pimeällä sekä heijastavaa varustusta, ja liikkumista tulisi sopeuttaa olosuhteisiin sekä liikennetilanteeseen.

Vaikutukset ja kehittäminen: Pyöräliikenteellä on keskeinen rooli kestävän liikkumisen edistämisessä, se voi vähentää ruuhkia, parantaa ilmanlaatua ja edistää terveyttä. Kaupungit investoivat pyöräinfrastruktuuriin sekä kehittävät suunnittelua, jotta saavutettavuus ja turvallisuus paranevat sekä talviolosuhteiden hallinta paranee.