pylväikkö

Pylväikkö on arkkitehtoninen elementti, jossa useat pylväät on asetettu rivissä tai ryhmitetty siten, että ne muodostavat käytävän, arkkisen rakenteen tai tilaan rytmisen kehyksen. Pylväikön tarkoituksena on sekä tukea rakennetta että muuttaa tilan visuaalista ilmettä.

Pylväikön rakenne koostuu itsenäisistä pylväistä, joilla on jalusta ja pää, sekä usein kaaria tai muita tukirakenteita pylväiden väliin. Materiaalina käytetään perinteisesti kiveä tai puuta, mutta nykyaikaisissa rakennuksissa myös moderneja materiaaleja. Säännöllinen rivimuoto luo tilaan rytmin, ilmavuuden ja varjojen vuorottelun.

Pylväikköjä esiintyy laajasti klassisessa, kreikkalais-roomalaisessa arkkitehtuurissa sekä keskiajan ja renessanssin rakennuksissa. Ne ovat yleisiä julkisissa tiloissa, kirkkoarkkitehtuurissa, portikoissa ja sisätiloissa, joissa ne tukevat rakenteita ja samalla jäsentävät tilaa.

Pylväikkö eroaa pilasterista, joka on seinään kiinnittyvä ulkoneva pylväs eikä itsenäinen tuki. Arkkinen käytävä taas muodostuu toistuvista kaarista, jotka lepäävät pylväiden päällä tai välissä, tarjoten sekä toiminnallisen että esteettisen elementin.

Nykyaikaisessa arkkitehtuurissa pylväikköjä käytetään sekä rakenteellisina että koristeellisina elementteinä: ne voivat jakaa tilaa, ohjata kulkua ja tuoda klassista ilmettä sekä sekä ulko- että sisätiloihin.