portikoissa

Portikoissa on arkkitehtoninen elementti, joka muodostaa katetun käytävän tai sisäänkäynnin pylväiden tai pilareiden tukemalle kattorakenteelle. Portikolla on sekä käytännöllinen että esteettinen merkitys: se tarjoaa suojan sään armoilta, toimii tilanjakajana ja lisää rakennuksen rytmiä sekä juhlavuutta.

Tyypillisesti portikko koostuu yhdestä tai useammasta rivistä pylväitä, joiden yläpuolella on vaakasuuntaiset rakenteet kuten jalkalistat, vaakahäkit tai koristeellinen anturavalko. Portikolla voi olla avoin ilme tai se voidaan sulkea osittain sekä sisä- että ulkopuolelta. Eri tyyleissä portikon muodot ja sommittelut vaihtelevat: yksinkertaisesta antiikin esitaustasta klassissiin, renessanssiin, barokkiin ja uusklassismiin asti. Portikot voivat korostaa rakennuksen pääjulkisivua, toimia sisäänkäynnin terassistona tai muodostaa pihan ja käytävien yhteyden.

Historia ja käyttö: Portiikka on ollut keskeinen osa klassista arkkitehtuuria Kreikassa ja Roomassa, jossa se sekä suojasi että korosti rakennuksen tärkeää sisäänkäyntiä. Renaissance ja uusklassismi palauttivat ja kehittelivät portikoita, ja 19.–20. vuosisadoilla niitä käytettiin laajasti sekä julkisissa että yksityisissä rakennuksissa. Modernissa arkkitehtuurissa portikot voivat toimia katteena kauppakäytäville, museoiden sisäänkäynneille tai puutarhainfrastruktuurikokonaisuuksiin.

Kielitieteellinen huomautus: Suomen kielessä portikko on sana, ja portikoissa tarkoittaa portikoiden sisällä olemista (inessivi) monikossa. Portikoihin viittaavia ilmauksia käytetään arkkitehtuurin kuvauksessa, esimerkiksi “portikoissa on pylväät.”

Katso also: Portico, Colonnade, Loggia, Peristyle, Stoà.