puupuhaltimet

Puupuhaltimet ovat aerofonisia soittimia, joiden ääni syntyy ilman värähtelyllä putken sisällä. Perinteisesti ne on valmistettu puusta, mutta nykyisin käytetään myös metallia ja muoveja. Puupuhaltimet muodostavat puhaltinsoittimien pääryhmän ja ovat keskeisiä sekä orkestroinnissa että kamarimusiikissa.

Puupuhaltimet jaotellaan pääasiassa huiluihin sekä saksofoniin ja kla?inettiin; käytännössä ne voidaan jakaa huiluihin ja pillittäviin soittimiin, joissa ilman liikuttaminen tapahtuu eri tavalla. Huilut, kuten transversal huilu ja pienikokoisempi piccolo, tuottavat äänen puhaltamalla ilmaa suoraan suljettuun huuleen tai suukappaleen yli, ilman varsinaista harjusämpylää. Klarinetit ovat yksireedisiä ja niiden äänentuotto perustuu soittajan huulien edustukseen ja kierrettävään reikien järjestykseen, mikä aiheuttaa ilman värähtelyn putken sisäpuolella. Oboot ja fagotit ovat kaksireelisiä soittimia, joiden korkea- ja matala rekisteri eroavat suuresti kahden erilaiseen huuleen ja putken geometriaan nojaten.

Saksofonit, joita joskus luokitellaan puupuhaltimiksi, käyttävät yksireedistä suupalaa ja metallista runkoa; ne ovat yleisiä sekä jazzissa että klassisessa musiikissa, ja niiden ääniseikkaisuus eroaa muista puupuhaltimista. Puupuhaltimien materiaalit vaikuttavat sävyyn ja kaihoon; puu antaa lämpimän värin, kun taas metallirunko voi korostaa projektioita ja soinnin artikulaatiota.

Puupuhaltimet ovat monipuolinen sekä teknisesti vaativa että ilmaisultaan rikkaita soittimia, joiden oppiminen vaatii harjoitusta, oikean hengityksen hallintaa ja suun-, huuli- sekä kielenasennon tarkkaa hallintaa.