purentakuormitusta

Purentakuormitus viittaa purennan aikana hampaille ja purentajärjestelmälle kohdistuvien voimien kokonaisuuteen. Se syntyy purulihasten supistelusta sekä hampaiden välisten kontaktien jakautumisesta. Voiman suunta ja jakautuminen määräytyvät purennan asennon, hampaiden muotojen sekä lihasten aktiivisuuden mukaan.

Purentavoimien määrää voidaan arvioida useilla mittausmenetelmillä. Paineantureiden ja erityisten purentaan tarkoitettujen sensorien avulla voidaan mitata voiman suuruutta hampaiden contact-pisteissä, ja elektromyografia (EMG) kuvaa purulihasten aktiivisuutta. Maksimaaliset purentavoimat vaihtelevat yksilöllisesti; posteriorisilla alueilla ne voivat olla noin 400–1000 newtonia ja anteriorisilla alueilla noin 300–800 newtonia, mutta vaihtelu on yleistä.

Kliininen merkitys: Liiallinen tai epätasainen purentakuormitus voi johtaa hampaiden kulumiseen (attritio), halkeamiin, muutosliikkeisiin ja temporomandibulaarisen nivelen oireisiin kuten kipuun ja jäykkyyteen. Tekijöitä ovat bruksismi, purennan epätasaiset kontaktit, restaurointien epätyydyttävä kuormitus sekä puuttuvat hampaat.

Hoito ja hallinta: Tavoitteena on jakaa kuormitus tasaisemmin ja estää vaurioiden kehittyminen. Käytetään purentakiskoja (yöksi bruksismia varten), purennan säätöä tai huolellista restoratiivista suunnittelua sekä tarvittaessa ortodontiaa tai protetiikkaa kontaktipisteiden optimoimiseksi. Potilaille voidaan tarjota ohjausta purentatapojen hallintaan ja stressinhallintaan.