pumppausmenetelmillä

Pumppausmenetelmillä tarkoitetaan hydrogeologisessa ja vesihuollon tutkimuksessa käytettyjä kokeellisia menetelmiä, joiden avulla saadaan tietoa pohjavesikerrosten hydraulisista ominaisuuksista sekä mahdollistetaan veden otto. Pumppauksella mitataan vedenkorkeuden muutoksia, virtaamaa ja muita parametreja sekä arvioidaan kerrosten läpäisevyyttä ja storativiteettia.

Yleisimmät pumppausmenetelmät ovat vakionopeuspumpatut kokeet, joissa porakaivosta pumpataan vakionopeudella ja seurataan vedenpinnan laskua ajan funktiona; vaiheittaiset pumppaukset (step-drawdown), joissa virtaamaa muutetaan askelittain; sekä toipumiskokeet, joissa pumppaus lopetetaan ja mitataan vedenpinnan palautumista. Monipaikaiset pumppauskokeet voidaan toteuttaa useamman kuin yhden porakaivon yhdessä, jotta saadaan selville ilmiöiden jaatuman sekä kokonaiskerrosten vaikutukset.

Mittaukset tehdään käyttämällä vedenkorkeuden mittauslaitteita kuten piezometreja ja elektronisia loggereita sekä virtaamamittareita ja pumppauslaitteita; tuloksia analysoidaan hydrogeologisilla malleilla kuten Theis- tai Cooper-Jacob -menetelmillä saadakseen transmissiviteetin, storativiteetin ja muiden parametrijen arvoja. Tiedot auttavat suunnittelemaan vesihuoltoa, pohjavesijärjestelmien optimointia, dewatering-toimenpiteitä sekä ympäristö- ja geotermisiin projekteihin liittyviä päätöksiä.

Rajoitteet liittyvät maaperän heterogeenisuuteen, tutkimusjakson pituuteen, rajaisiinkoihin sekä mahdollisiin ympäristövaikutuksiin ja rahallinen kustannuksiin. Pumppausmenetelmät ovat osa laajempaa hydrogeologista tutkimus- ja vesihuoltosuunnittelua.