heterogeenisuuteen

Heterogeenisuus tarkoittaa tilaa tai ominaisuutta, jossa joukko kohteita, osia tai ilmiöitä ei ole homogeeninen vaan sisältää eroja. Se voi ilmetä rakenteen, ominaisuuksien, toiminnan tai taustatekijöiden moninaisuutena. Heterogeenisyyden vastakohta on homogeenisuus, jossa osat ovat samanlaisia ja yhdenmukaisia.

Käytännön konteksteissa heterogeenisuus eri aloilla tarkoittaa eri asioita. Tilastotieteessä ja epidemiologiassa se tarkoittaa vaihtelua vaikutuksissa tai vasteissa eri yksiköissä; sitä kuvataan usein varianssina ja hajonnana, ja sitä mittaamalla voidaan huomioida epäjatkuvuudet ja eriytyneet vaikutukset, esimerkiksi I^2-arvolla. Biologiassa viitataan perinnölliseen ja fenotyyppiseen monimuotoisuuteen, solujen tai kasvainten klonaalisuuteen sekä yksilöiden erilaiseen reagointiin ympäristöön. Materiaalitieteessä heterogeenisuus viittaa sekoitukseen kahdesta tai useammasta faasista tai mikrostruktuurien epäjatkuvuuksiin, joilla on merkittäviä vaikutuksia mekaanisiin ominaisuuksiin.

Ekologiassa ja maantieteessä se kuvaa ympäristön tilojen moninaisuutta ja lajien jakaantumisen hajontaa pienialueilla sekä beta- ja gamma-diversiteetti. Sosiologiassa ja taloustieteessä heterogeenisuus näkyy ryhmien, kulttuurien tai kuluttajapreferenssien moninaisuutena sekä erilaisten toimintatapojen esiintymisen vaihteluna. Mittaukset ja käsitteet vaihtelevat alasta riippuen, mutta yhteistä on huomioida vaihtelu ja epäjatkuvuus, ei oletusarvoinen yhtenäisyys. Heterogeenisuuden ymmärtäminen parantaa ennusteita, resurssien kohdentamista ja soveltuvien toimintatapojen suunnittelua.