pulssileveysmodulaatiolla

Pulssileveysmodulaatio, lyhennettynä PWM, on yleinen digitaalisen signaalinkäsittelyn ja ohjaustekniikan menetelmä analogisten signaalien esittämiseen tai analogisten laitteiden ohjaamiseen digitaalisella signaalilla. Sen perusperiaate on muuttaa digitaalisen pulssin pulssisuhdetta, eli sen pulssin kestoisuutta suhteessa jakson kokonaispituuteen. Tämä suhde määrittää, kuinka suuri osa ajasta signaali on "päällä" tai korkealla tasolla verrattuna "pois päältä" tai matalaan tasoon.

PWM-signaalin keskimääräinen jännite tai arvo vastaa haluttua analogista tasoa. Jos pulssisuhde on 50%, signaali on yhtä kauan päällä kuin pois päältä, ja sen keskimääräinen jännite on puolet maksimijännitteestä. Kun pulssisuhde kasvaa, keskimääräinen jännite kasvaa, ja kun se pienenee, keskimääräinen jännite pienenee. Tätä pulssisuhdetta voidaan säätää nopeasti, jolloin saadaan aikaan analogiselta näyttävä signaali.

PWM:ää käytetään laajalti monissa sovelluksissa, kuten sähkömoottoreiden nopeuden säätämisessä, LED-valojen kirkkauden säätämisessä, äänisignaalien tuottamisessa digitaalisissa vahvistimissa ja ohjaamaan monenlaisia muita laitteita, jotka vaativat säädettävää tehoa. Sen tehokkuus ja kyky toimia digitaalisilla järjestelmillä tekevät siitä suositun valinnan useissa elektroniikkasovelluksissa.