pulssikoodimodulaatio

Pulssikoodimodulaatio eli PCM on analogisen signaalin digitaaliseen muotoon muuntamisen menetelmä. Se on yksi yleisimmistä digitaalisen signaalinkäsittelyn tekniikoista. Prosessi koostuu kolmesta päävaiheesta: näytteenotosta, kvantisoinnista ja koodauksesta.

Näytteenotossa analogisen signaalin arvo mitataan säännöllisin väliajoin. Näytteenottotaajuus määrää, kuinka monta kertaa signaalin arvo mitataan sekunnissa. Suurempi näytteenottotaajuus johtaa tarkempaan digitaaliseen esitykseen.

Kvantisoinnissa mitatut näytteenottopisteet pyöristetään lähimpään ennalta määriteltyyn kvantisointitasoon. Kvantisointitasojen määrä vaikuttaa signaalin tarkkuuteen. Mitä enemmän tasoja on käytössä, sitä tarkempi on digitaalinen signaali, mutta samalla myös datan määrä kasvaa.

Lopuksi koodausvaiheessa jokainen kvantisoitu näyte muunnetaan digitaaliseksi binäärimuotoon. Tämä binääridata edustaa alkuperäisen analogisen signaalin digitaalista muotoa. Digitaalisessa muodossa signaalia on helpompi tallentaa, käsitellä ja siirtää ilman laadun heikkenemistä, joka on tyypillistä analogisille signaaleille. PCM:ää käytetään laajasti esimerkiksi CD-levyillä, digitaalisessa televisiossa ja puhelimen siirrossa.