pulsatiivisuusindeksi

Pulsatiivisuusindeksi on numeerinen mittari, jolla kuvataan ajallisen signaalin pulsatiivista vaihtelua suhteessa taustatason arvoon. Sitä käytetään sekä biologisissa signaaleissa, kuten verenvirtauksen nopeudessa, valtimoiden paine/generaattorimuutoksissa että hengitysrytmin tai muiden rytmisten ilmiöiden analysoinnissa. Indeksin tarkoituksena on tarjota vertailukelpoinen arvo pulsatiivisuuden voimakkuudesta erilaisten havaintojen välillä ja ajan kuluessa.

Laskentamenetelmät voivat vaihdella datan tyypin mukaan. Yksi yleinen toteutus määrittelee pulsatiivisuusindeksin esimerkiksi muodossa PI = (Vmax − Vmin) / Vmean, missä Vmax ja Vmin ovat signaalin pulssivaihtelun huippu- ja laakson arvoja valitulla ikkunalla ja taustatrendi on poistettu. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää suodatettua pulsatiivista komponenttia p(t) ja laskea sen standardipoikkeama suhteessa taustasignaalin mean-arvoon tai band-pass suodatetun signaalin pulsatiivisen komponentin amplitudipäällä sekäettuna. Erityisesti Doppler-tyyppisissä mittauksissa voidaan muodostaa vastaava kriteeri, mutta sovellus ja tulkinta riippuvat käytetystä datasta.

Sovelluskohteita ovat terveydenhuollon ja fysiikan lisäksi teolliset prosessit, joissa havaitaan rytmistä vaihtelua. Korkea pulsatiivisuusindeksi viittaa voimakkaampaan pulsatiiviseen modulaatioon, matala arvo taas virtaukseltaan tai impulssiltaan tasaisempaan tilaan. Tuloksia on tulkittava kontekstin mukaan, ja vertailtavuus eri laitteiden ja mittausmenetelmien välillä voi olla haasteellista.

Nimitys esiintyy pääasiassa suomenkielisessä tutkimuskirjallisuudessa; termiä käytettäessä on hyvä tiedostaa, että vastaavia käsitteitä esiintyy kansainvälisesti eri nimikkeillä, kuten pulsatility index.

See also: Pulsatility index, heart rate variability, band-pass suodatus, signal processing.