puhdistuvuutta

Puhdistuvuutta on suomen kielen abstrakti substantiivi, joka kuvaa puhdistumisen tai puhdistettavuuden tilaa tai ominaisuutta. Sanaa käytetään pääasiassa teknisissä ja akateemisissa yhteyksissä. Perusmuoto on puhdistuvuus, ja partitiivimuoto on puhdistuvuutta. Sanan juuret ovat verbissa puhdistua, jonka merkitys liittyy puhdistamiseen tai puhdistumiseen, sekä -vuus- tai -vuutta-loppuosiin, joiden avulla ilmaistaan ominaisuutta.

Merkitykset riippuvat kontekstista. Yleisesti puhdistuvuutta voidaan tarkastella sekä kyvynä puhdistua (purifiabiliteetti) että sen mukaan, kuinka helposti jokin voidaan puhdistaa (puhdistettavuus tai puhdistamiskyky). Eri tieteenaloilla painotukset voivat erota: kemianteollisuudessa ja ympäristötekniikassa puhdistuvuutta saatetaan käyttää kuvaamaan prosessien tehoa tai aineiden puhdistusmahdollisuutta, kun taas puhekielessä vastineina käytetään useammin sanoja kuten puhdistus tai puhdistaminen.

Käyttöesimerkkejä löytyy teknisistä teksteistä, joissa puhdistuvuutta arvioidaan prosessin ominaisuuksien, olosuhteiden ja aineen luonteen perusteella. Esimerkkeinä voi mainita tutkimukset, joissa tarkastellaan epäpuhtauksien poistumista tai puhdistettavuuden kannalta optimaalisten olosuhteiden löytämistä. Arkikielessä puhdistuvuutta ei yleensä käytetä samalla tavalla kuin puhdistettavuutta tai puhdistusta; puhdistuvuus on enemmän teollista tai tieteellistä termistöä.

Verrattuna termiin puhdistus, puhdistuvuus viittaa enemmän ominaisuuteen tai potentiaaliseen toimintaan kuin konkreettiseen toimenpiteeseen. Liittyviä käsitteitä ovat puhdistettavuus (cleanability) sekä puhdistus ja puhdistaminen. Kansainvälisissä yhteyksissä vastaavat ilmaisut määräytyvät kontekstin mukaan.