psykomotorisella

Psykomotorinen on termi, joka viittaa psykomotorisiin ilmiöihin ja -toimintoihin, eli yksilön aivojen kognitiivisten prosessien ja lihasliikkeiden sekä motorisen tekemisen vuorovaikutukseen. Suomennettuna sana esiintyy usein adjektiivisessa muodossa psykomotorinen, ja sen genetiivissä taiadessiivissä muodoissa, kuten psykomotorisella tai psykomotorisella kehityksellä.

Psykomotoriset toiminnot tarkoittavat kykyä suunnitella, aloittaa, ajoittaa ja toteuttaa liikkeet sekä koordinoida ne mieleenpainuvasti. Tähän kuuluu reaktioaika, motorinen nopeus, hienomotoriikka, liikekontrolli sekä sensorimotorinen integraatio, jossa aivot yhdistävät aistihavainnot ja liikkeet tarkoituksenmukaiseksi toiminnaksi.

Käyttöalasat ovat laajat. Psykomotorisia käsitteitä käytetään sekä kliinisessä psykologiassa ja lääketieteessä että opetuksessa ja terapiassa. Esimerkiksi psykomotorinen kehitys kuvaa lapsen kykyä yhdistää ajattelua ja liikkeitä kasvun ja oppimisen aikana. Psykomotorinen terapia tai harjoittelu voi sisältää liikuntatehtäviä, jotka vahvistavat kehon tuntemusta, koordinaatiota ja kognitiivista ohjausta.

Arviointi ja havainnointi voivat sisältää motorisen sujuvuuden, koordinaation ja reaktiokyvyn mittaamisen sekä tehtävät, jotka vaativat suunnittelua ja toimintojen sequensointia. Psykomotorisia ilmiöitä tarkastellaan myös esimerkiksi mielialatraumojen yhteydessä, kuten psykomotorinen kiihtyminen tai hidastuminen, jotka voivat liittyä masennukseen tai muihin psykiatrisiin tiloihin.

Lyhyesti, psykomotorisella viitataan ihmisen kykyyn yhdistää ajatus- ja liikeprosessit, ja sen tutkimus sekä sovellukset ulottuvat kehityksestä ja terapiasta kliinisiin ja koulutuksellisiin konteksteihin.