psoriasisihottuman

Psoriasisihottuma on psoriasiksen kliininen ilmentymä, jossa iho punoittaa, paksuuntuu ja hilseilee. Yleisin muoto on plakkpsoriasis, joka ilmenee punertavina, kiinnittyvinä laikkuina, usein kyynärpäissä, polvissa ja päänahassa, mutta esiintymispaikkoja voi olla muuallakin kehossa. Laikut voivat kutittaa tai kihelmöidä, ja niiden koko sekä määrä voivat vaihdella jaksoittain.

Sairauden taustalla on autoimmuunivälitteinen tulehdus, jossa geenit sekä ympäristötekijät vaikuttavat. Tärkeimmät sytokiinit ovat IL-17 ja IL-23, ja sairauteen liittyy usein perinnöllinen herkkä talousreaktio. Tekijöitä, jotka voivat laukaista tai pahentaa tilaa, ovat stressi, ihovauriot, infektiot sekä tietyt lääkkeet, tupakka ja runsas alkoholin käyttö.

Diagnoosin tekee yleensä kliininen arvio, eikä iho- tai verikokeista aina ole tarvetta, ellei epäillä muuta sairauden aiheuttajaa. Harvinaisissa tapauksissa tehdään ihonbiopsia epäjatkuvien epäilyjen varalta. Eri muotoja voivat olla inversioprä psoriasis, guttatie psoriasis ja pustulos psoriasis, mutta plakkiformaatti on yleisin.

Hoito riippuu taudin vaikeusasteesta. Lievässä muodossa käytetään topikalisaatioita, kuten kortikosteroideja ja vitamiini D analogia (kalcipotriini), sekä päänahkaa helpottavia shampoita. Fototerapiaa (UVB) ja systeemisiä hoitoja käytetään keskivaikeissa ja vaikeissa tapauksissa; näihin kuuluvat metotreksaatti, syklo- ja biologiset lääkkeet, kuten IL-17- ja IL-23-estäjät sekä TNF-alfahämmittäjät. Psoriasis voi olla pitkäaikainen, ja siihen liittyy psoriaattinen artriitti sekä kohonneet riskit sydän- ja metabolisen oireyhtymän suhteen. Hoito ja seuranta räätälöidään yksilöllisesti.