prosessorirakenteet

Prosessorirakenteet viittaavat tietokoneen suorittimen eli prosessorin sisäiseen suunnitteluun ja toimintalogiikkaan. Tämä rakenne määrittää, miten prosessori käsittelee käskyjä, hallitsee muistia ja kommunikoi muiden tietokoneen osien kanssa. Yleisimpiä prosessorirakenteita ovat RISC (Reduced Instruction Set Computer) ja CISC (Complex Instruction Set Computer).

RISC-prosessorit käyttävät pientä ja yksinkertaista käskykantaa, jossa jokainen käsky suoritetaan nopeasti ja tehokkaasti. Tämä mahdollistaa useiden yksinkertaisten käskyjen suorittamisen rinnakkain, mikä parantaa suorituskykyä. Esimerkkejä RISC-arkkitehtuurista ovat ARM, joka on yleinen mobiililaitteissa ja sulautetuissa järjestelmissä, sekä MIPS.

CISC-prosessorit puolestaan käyttävät laajaa ja monimutkaista käskykantaa, jossa yksi käsky voi suorittaa useita matalan tason operaatioita. Tämä voi vähentää ohjelmakoodin pituutta, mutta yksittäiset käskyt voivat olla hitaampia. Intel x86 -arkkitehtuuri, joka on vallitseva pöytätietokoneissa ja palvelimissa, on esimerkki CISC-rakenteesta, vaikka modernit x86-prosessorit käyttävätkin sisäisesti RISC-tyyppisiä mikro-operaatioita.

Muita prosessorirakenteiden kehityssuuntia ovat moniydinprosessorit, joissa yhdessä fyysisessä sirussa on useita itsenäisiä prosessointiyksiköitä, sekä grafiikkaprosessorit (GPU), jotka on optimoitu rinnakkaisiin laskentatehtäviin, erityisesti grafiikan renderöintiin. Prosessorirakenteiden valinta vaikuttaa merkittävästi laitteen suorituskykyyn, virrankulutukseen ja hintaan.