produktoivisuuden

Produktoivisuus kuvaa sitä, miten tehokkaasti tuotannossa käytetyt panokset muuttuvat tuotoksiksi. Se mittaa, kuinka paljon tuotetta tai palvelua syntyy suhteessa käytettyihin resursseihin. Suomessa ja monissa muissa kieliyhteyksissä tuotoksellisuuden käsite liittyy sekä yksittäisiin yrityksiin että laajemmin kansantalouteen ja talouskasvuun.

Tyypillisiä mittareita ovat työvoima- ja pääomatuottavuus sekä kokonaistuottavuus. Työvoima-tuottavuus kuvaa tuotannon määrää per työtunti tai per työntekijä. Pääomatuottavuus mittaa tuotannon määrää suhteessa käytettyyn pääomaan. Kokonaistuottavuus puolestaan pyrkii kuvaamaan tuotoksen muutosta, jota ei selitä mitattujen panosten pelkällä määrän muutoksella, vaan mukana ovat teknologia, innovaatiot ja organisaation tehokkuus.

Parantaminen tapahtuu useimmiten investoimalla teknologiaan, tutkimukseen ja kehitykseen, koulutukseen sekä infrastruktuuriin, ja parantamalla tuotantoprosesseja sekä johtamiskäytäntöjä. Pitkällä aikavälillä produktoivisuuden kasvu tukee talouskasvua ja korkeampaa elintasoa.

Haasteita ja rajoitteita ovat mittausvaihtelut, laadun ja ominaisuuksien muutokset sekä hinta- ja koostumusmuutokset, jotka vaikuttavat tuotoksen mittariin. Kansainväliset vertailut voivat olla hankalia erilaisista tilinpidon käytännöistä ja laatutasoista johtuen.

Käyttö Suomessa: tuottavuus on yleisesti vakiintunut termi. Produktoivisuus tai sen kaltaisia ilmauksia esiintyy käytännössä erityisesti teknisissä teksteissä tai laina- ja vieraannuttamisteksteissä, mutta yleis- ja talousteoriassa puhutaan pääasiassa tuottavuudesta.