postkoloniaalinen

Postkoloniaalinen viittaa postkolonialismin tutkimukseen ja ajatteluun, joka tutkii kolonialismin ja sen jälkivaikutusten vaikutuksia sekä entisissä siirtomaissa että usein myös siirtomaavaltojen kulttuureissa, identiteeteissä ja taloudessa. Se korostaa valtarakenteita, muistia sekä tiedon tuottamisen prosesseja, ja se tarkastelee kuinka historialliset suhteet jatkuvat nykyisessä politiikassa, kulttuurissa ja globaalissa taloudessa.

Keskeisiä teemoja ovat kulttuurinen reprezentaatio ja kieli, orientalismi ja sen kritiikki, hybridity ja identiteetin muodostuminen diasporassa sekä kolonialismia seuranneiden valtakoneiden neokolonialistiset rakenteet. Postkolonialismi kyseenalaistaa eurokeskisen ja universaalin tietämyksen ja painottaa paikallisia kertomuksia sekä erilaisten ryhmien ääniä. Tutkimuksessa tulkitaan tekstejä, elokuvia, museo- ja arkistomateriaalia sekä yhteiskunnallisia käytäntöjä, ja painopiste voi olla sekä kielten että kulttuuri-identiteettien neuvotteluissa sekä taloudellisten ja poliittisten riippuvuussuhteiden kriittisessä tarkastelussa.

Tunnetuimpia vaikuttajia ovat Edward Said, Gayatri Chakravorty Spivak ja Homi K. Bhabha, joiden ajatukset orientalistisen tiedon purkamisesta, alimpiin lausumiin asemasta sekä kulttuurisista liminarisista tiloista ovat muokanneet alaa. Postkoloniaalista tutkimusta sovelletaan kirjallisuustieteessä, historiantutkimuksessa, antropologiassa, mediakritiikissä ja koulutusalalla, ja se analysoi niin tekstejä kuin visuaalista kulttuuria sekä kollektiivisia muistoja ja kokoelmapolitiikkaa, kuten artefaktien palautuksen kysymyksiä. Alaan liittyy myös kritiikkiä, mukaan lukien hankalat käsitteet, kuten yleistyksen riski tai länsimaiseen teoretisointiin nojaaminen, sekä jatkuva keskustelu neokolonialismin ja dekolonisaation toteutettavuudesta sekä kestävyydestä.