porapaalutus

Porapaalutus on paalutuksen muoto, jossa rakennuksen kuormitus siirretään maaperän syvempiin kerroksiin poraamalla reikään ja täyttämällä se betonilla. Reikä voidaan porata suojakaarilla tai -putkella ja tarvittaessa ympäröidä väliaikaisella rakenteella reiän tukemiseksi. Paalun sisään sijoitetaan usein teräsraudoitus, jonka päälle valutetaan betoni. Tällä tavoin muodostuva paalu antaa joko kantavoiman end-kannnasta (päätykuorma) tai kitkakäytön kautta (kitkakontakti reunan sivuilla).

Poraus voidaan toteuttaa usealla tekniikalla, kuten pyöriväporauksella tai iskuporauksella. Tremie-tekniikkaa käytetään betonoinnissa, jotta paalun sisään ei pääse vettä tai sedimenttiä. Paalut voivat olla keskenään eri pituisia ja niiden asentaminen suunnitellaan ottaen huomioon maakerrokset, vedenpinnan korkeus sekä rakennuksen kuormitukset.

Paalujen kuorma siirtyy pääosin paalun kärjen kantokyvyn kautta sekä paalun varren kitkan kautta seinämiin, riippuen maaperäolosuhteista. Porapaalutus soveltuu erityisesti pehmeille tai vedenpitäville maille, kaupunkialueille ja tilanteisiin, joissa melu tai tärinä on rajoitettua tai paalujen asentaminen vaatii tarkkaa syvyyden hallintaa.

Edut ja rajoitukset: Porapaalutus aiheuttaa vähemmän melua ja tärinää kuin perinteiset driv-paalut, ja se mahdollistaa käytön tiiviissä rakennusympäristössä sekä syvemmälle ulottuvien paalujen toteuttamisen. Rajoitteita ovat suurempi työaikavaatimus, poraustekniikan riippuvuus maaperäolosuhteista sekä mahdolliset laadunvarmistuksen haasteet, kuten reikä-säiliöiden tiiviyden ylläpito ja betonoinnin laadun hallinta. Laadunvarmistukseen käytetään standardeja ja testejä, kuten paalun terveys- ja puristuskykymittauksia (PIT) sekä muita paalujen lujuuskokeita. Porapaalutus kuuluu yleisesti Euroopassa käytettyihin paalutustapoihin, ja sen suunnittelu noudattaa geoteknisiä standardeja sekä kansallisia määräyksiä.