polyolefiineihin

Polyolefiinit ovat polymeeriperhe, joka muodostuu olefiinien additiopolymeroinnilla. Yleisimmät polyolefiinit ovat polyeteenit (PE) ja polypropeenit (PP). Ne muodostavat yhden suurimmista muovien tuotanto- ja käyttökohteista maailmalla. Polyolefiineja valmistetaan tavallisesti Ziegler–Natta- tai metallocene-katalyytteillä erilaisissa prosesseissa, kuten kaasupohjaisessa, slurry- tai liuospolymeroinnissa.

PE voidaan jakaa tiheyden mukaan HDPE:hen, MDPE:hen, LDPE:hen sekä LLDPE:hen; näillä on eritahtisia ominaisuuksia. PP:llä on usein isotaktinen rakenne, mikä antaa hyvän lujuuden ja lämmönkeston; kaupallinen PP on käytännössä isotaktista. Copolymerointi ja α-olefiinien lisäyksellä voidaan säätää kovuutta, joustavuutta ja lämmönkestoa.

Ominaisuudet ja käsittely: polyolefiinit ovat termoplastisia, kevyitä ja kemiallisesti kestäviä. Niitä voidaan muotoilla useilla menetelmillä, kuten ruiskuvaluilla, extruusiolla ja kalvopäällystyksellä. Kierrätys on yleistä, erityisesti samaa polymeria koskevien virtojen erottelulla.

Käyttökohteet: pakkausmateriaalit ja kalvot, pullot, putket, säiliöt sekä auto- ja elektroniikkakomponentit. Lääketieteessä polyolefiineja käytetään kertakäyttötuotteissa ja steriileissä pakkauksissa niiden biokompatibiliteetin ja vakauden vuoksi.

Ympäristö: polyolefiinit ovat kierrätettäviä, mutta kierrätys riippuu lajittelusta, kontaminaatiosta ja saatavilla olevista kierrätyslinjoista. Kehittyneet kierrätysmenetelmät ja kiertotalouden ratkaisut ovat keskeisiä tulevaisuuden näkymiä.