polyneuropatioissa

Polyneuropatioissa tarkoitetaan useiden ääreishermoston hermosäikeiden vaurioita, jotka voivat heikentää sensorista, motorista ja autonomista toimintaa. Oireet ovat tyypillisesti distaalisia: käsissä ja jaloissa esiintyy pistelyä, puutumaa tai kipua, ja myöhemmin voi kehittyä lihasheikkoutta sekä heikentynyttä koordinaatiota. Oirekuva on usein symmetrinen ja etenee vähitellen, mutta taustalla oleva syy vaikuttaa kuvioon.

Etiologia ja luokitus: Yleisimmät syyt ovat diabetes mellitus, alkoholin aiheuttama neuropatia, vitamiinivajeet (erityisesti B12), munuaisten vajaatoiminta ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Infektiot (esim. HIV, hepatiitti C), immuunivälitteiset tilat sekä perinnölliset ja toksiset muodot kuuluvat myös yleisiin syihin. Polyneuropatiat jaotellaan akuutteihin tai kroonisiin, sensorimotorisiin sekä axonaalisiin tai demyelinoiviin, riippuen vaurion pääkohdasta hermosäikeissä.

Diagnoosi: Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan ja neurologiseen tutkimukseen sekä täydentäviin tutkimuksiin. Hermojohtokokeet ja elektromyografia auttavat erottamaan axonaalisen ja demyelinoivan vaurion. Laboratoriotutkimuksin selvitetään mahdollinen diabetes, B12-vitamiinivaje, kilpirauhasarvot, munuaisten ja maksan toiminta sekä infektiot. Tarvittaessa pyritään selvittämään taustalla oleva syy perinnöllisyys tai autoimmuunisuus.

Hoito ja ennuste: Hoito tähtää taudin taustalla olevan syyn hoitoon ja oireiden lievittämiseen. Diabetes ja muut metabolisen riskin syyt on kontrolloitava; alkoholin käytön vähentäminen sekä ravitsemuksellinen tuki voivat parantaa tilannetta. Neuropatian kipua voidaan hoitaa duloksetiinin, gabapentinoidien tai trisyklisten lääkkeiden avulla. Fyysio-, toiminta- ja jalkahoidon sekä liikunnan avulla ylläpidetään toimintakykyä. Ennuste riippuu syystä; joissakin tapauksissa tila paranee, mutta monissa on pysyvää vauriota.