polymerikerroksia

Polymerikerroksia tarkoitetaan ohuita polymeerikalvoja, jotka on kiinnitettävä substraatin pinnalle. Niitä käytetään muokkaamaan pinnan ominaisuuksia kuten kosteutta, kemiallista reaktiivisuutta, mekaanista kestävyyttä sekä sähköisiä ominaisuuksia. Paksuus vaihtelee muutamasta nanometristä useisiin mikrometreihin.

Polymerikerroksia voidaan muodostaa useilla menetelmillä. Yleisimmät ovat spin coating, dip coating ja Langmuir–Blodgett -menetelmä sekä kerros-kerroksittain (LbL) -rakennus, jossa kiinnitetään vuorotellen vastakkaisesti varautuneita polymeerejä. Lisäksi käytetään itseasettumista ja kovalenttisia sitoutumismenetelmiä pinnalle.

Ominaisuudet ja mittaukset: Paksuutta, tiiveyttä ja topografiaa voidaan hallita sekä valitsemalla polymerin koostumus että käyttämällä haluttua valmistusmenetelmää. Pintakestävyys, läpinäkyvyys, kosteuden ja kaasujen läpäisy sekä mekaaninen kestävyys riippuvat sekä polymerin luonteesta että vuorovaikutuksista substraatin kanssa. Pintaominaisuuksia seurataan tyypillisesti ellipsometrialla, AFM:llä ja FTIR-spektroskopialla sekä kontaktinesteanalyysillä.

Sovelluksia ovat suoja- ja estepinnoitteet, biokompatibiliteettia parantavat pinnat, anti-fouling-kerrokset sekä elektroniset ja optiset sovellukset kuten sensorit ja pien-elektroniikkapinnoitteet. Polymerikerroksia hyödynnetään myös lääkehoidon hidastetussa vapautumisessa sekä mikrofluidiikan tutkimuksessa.