poliorokotteet

Poliorokotteet ovat rokotteita, joita käytetään polion eli poliomyeliitin ehkäisyyn. Polio on viruksen aiheuttama sairaus, joka voi aiheuttaa lievää sairastumista, mutta joissain tapauksissa johtaa pysyvään halvaukseen tai kuolemaan. Rokotteet ovat keskeinen keino estää polion leviäminen ja suojata sekä yksilö että yhteisö.

Poliorokotteita on kaksi päätyyppiä. Inaktivoitu poliorokote (IPV) annetaan pistoksena, ja se tuottaa vahvan systeemisen immuniteetin. Suun kautta annettava elävä heikennetty poliorokote (OPV) taas tuottaa paremmin suolistaimmuniteetin ja on ollut erityisen tehokas massarokotuksissa. IPV:llä saavutetaan korkea yksilöiden suoja, OPV:llä helpotetaan laajaa kattavuutta, mutta OPV vaatii erityishuomioita haitoihin liittyen.

OPV:n käyttöön liittyy harvinaisia riskejä: rokotteeseen liittyvä poliomyeliitti (VAPP) sekä rokotteesta peräisin olevien virusten mutaatioita (VDPV), jotka voivat harhauttaa epidemiologian. Näiden riskien vuoksi monet maat ovat siirtyneet IPV-pohjaisiin immunisointikäytäntöihin tai rajoittaneet OPV:n käyttöä suuremmissa ohjelmissa.

Poliorokotteen kehityksestä: Salkin kehittämä IPV tuli 1950-luvulla, Sabinin OPV 1960-luvulla. 1988 perustettu Global Polio Eradication Initiative (GPEI) on merkittävästi vähentänyt polion esiintyvyyttä ja auttanut useimpia maita siirtymään IPV-pohjaiseen rokotuskäytäntöön. Endeeminen polio esiintyy edelleen joissakin maissa, kuten Afganistanissa ja Pakistanissa, ja rokotuskäytännöt sekä valikoidut kampanjat voivat vaihdella.

Rokotukset kuuluvat monien maiden kansallisiin ohjelmiin. Aikataulut ovat maittain erilaisia, ja matkustettaessa kannattaa noudattaa terveysviranomaisten suosituksia. Rokotteiden säilytys ja oikea antotapa ovat tärkeitä osia ohjelman onnistumiselle.