polarisaatorit

Polarisaattorit ovat optisia laitteita, jotka suodattavat valoa niin, että ainoastaan yhden tietyn polarisaation suuntaiset valoaallot pääsevät läpi. Valo on sähkömagneettista säteilyä, ja sen sähkökenttä värähtelee kaikissa mahdollisissa tasoissa kohtisuorassa etenemissuuntaan nähden. Luonnonvalo, kuten auringonvalo, on yleensä polarisoimatonta, eli sen värähtelysuunnat ovat satunnaisia.

Kun polarisoimaton valo kulkee polarisaattorin läpi, sen sähkökentän värähtelyt rajoittuvat yhteen tasoon. Tätä kutsutaan lineaarisesti polarisoiduksi valoksi. Polarisaattorin toimintaa voi verrata esimerkiksi aitaan, jonka raot ovat suuntautuneet tiettyyn suuntaan. Vain aidan rakoihin sopivasti suuntautuneet oksat pääsevät läpi.

Polarisaattoreita käytetään monissa sovelluksissa. Valokuvauksessa polarisaatiosuodattimia käytetään vähentämään heijastuksia pinnoista, kuten vedestä tai lasista, ja parantamaan värien kylläisyyttä. Nestekidenäytöissä (LCD) polarisaattorit ovat olennainen osa pikseleiden toimintaa, sillä ne ohjaavat valon kulkua ja mahdollistavat kuvan muodostumisen. Myös aurinkolaseissa käytetään polarisoituja linssejä häikäisyn vähentämiseksi. Polarisaattoreilla on myös tieteellisiä sovelluksia, esimerkiksi optisessa spektroskopiassa ja materiaalitutkimuksessa. Polarisaattoreita on erilaisia, ja niiden toimintaperiaatteet vaihtelevat, mutta yleisin tyyppi perustuu dichroismiksi kutsuttuun ilmiöön, jossa materiaali absorboi valoa yhdessä polarisaatiosuunnassa enemmän kuin toisessa.