poikkileikkaustutkimuksiin

Poikkileikkaustutkimukset ovat havainnointitutkimuksia, joissa tutkittavan väestön yksilöt kartoitetaan tietyn ajanhetkenä tai lyhyellä ajanjaksola. Niissä mitataan sekä altisteet että lopputulos samanaikaisesti, jolloin voidaan tuottaa väestön prevalenssitietoa sekä tutkia altisteiden ja lopputuloksen välisiä assosiaatioita.

Suunnittelussa käytetään usein yhden hetken otantaa, ja aineisto kerätään kyselyin, kliinisin mittauksin tai rekisteritiedoilla. Koska altistus ja lopputulos mitataan samaan aikaan, poikkileikkaustutkimuksessa ei voida todistaa ajallista järjestystä eikä syy-seuraussuhdetta. Tutkimuslähestymistapana se on usein nopeasti toteutettavissa ja mahdollistaa suuret, edustavat otannot.

Edut ja rajoitukset: Poikkileikkaustutkimukset ovat kustannustehokkaita ja soveltuvat hyvin väestön prevalenssin kuvaamiseen sekä monien altiste- ja lopputulosparien kartoittamiseen. Rajoituksina ovat syy-seuraussuhteen epävarmuus, mahdollinen konfoundointi ja valintaharha sekä mittausvirheet. Ne eivät sovellu harvinaisten sairauksien tutkimiseen eivätkä tarjoa luotettavaa tietoa sairauksien ilmenemiskuvioista tai incidenssistä pitkällä aikavälillä.

Tilastollinen analyysi perustuu pääasiassa poikkeavuuksien tutkimiseen: käytettyjen menetelmien avulla voidaan estimaatia prevalenssisuureita (esim. prevalenssirisuhteita) tai riskejä, ja usein sovelletaan logistista regressiota tai Poisson-regressiota. Tulokset antavat kuvaa siitä, mitkä tekijät ovat assosioituneet tiettyjen lopputulosten esiintyvyyteen väestössä.

Käyttökohteita ovat terveydentilan kartoitukset, riskitekijöiden levinneisyyden arviointi sekä terveystoimen suunnittelu ja resurssien kohdentaminen. Esimerkkejä ovat rintamaidon tai verenpaineen esiintyvyys sovituissa väestöryhmissä sekä tiettyjen elämäntapatekijöiden yhteydet yleiseen terveydentilaan.