poikkeuslaki

Poikkeuslaki on Suomessa yleisesti käytetty nimitys laeille, jotka mahdollistavat poikkeusoloissa toimeenpantavat erityistoimet ja viranomaisten erityisvaltuudet. Sen tarkoituksena on luoda oikeudellinen sekä koordinoitu puitteisto vakavissa kriisitilanteissa, kuten suuriennetapaturmien, konfliktin tai seurannaisuhkien ilmetessä.

Poikkeuslaki ei yksin muodosta poikkeustilaa, vaan se toimii lisäkokonaisuutena perustuslain ja muun lainsäädännön puitteissa. Laki määrittelee, millaiset kriisit voivat johtaa poikkeusvaltuuksien käyttöönottoon, millaisia toimivaltuuksia viranomaisille voidaan antaa sekä miten oikeusturva ja perusoikeudet turvataan näissä olosuhteissa mahdollisimman paljon. Keskeistä on, että toimien tulee olla oikeasuhtaisia, tarpeellisia ja väliaikaisia.

Päätöksenteko poikkeuslakien yhteydessä vaihtelee, mutta käytännössä niissä korostetaan hallituksen tai vastaavan toimeenpanovallan kautta tapahtuvaa päätöksentekoprosessia sekä valtionhallinnon koordinointia. Usein lainsäädäntö sisältää myös kuluttavaa, tuotantoa ja infrastruktuuria koskevia säädöksiä sekä mahdollisesti väliaikaisia rajoituksia liikenteelle, kokoontumis- tai ilmaisuvapaudelle sekä muille kriittisille toiminnoille. Lisäksi lakiin liitetään mekanismeja valvontaan, oikeusturva- ja määräaikaisuusnäkökohdille sekä parlamentaariselle seurannalle.

Keskustelu poikkeuslakien ympärillä keskittyy oikeuksien suojan ja julkisen turvallisuuden tasapainoon, riskien hallintaan sekä mahdolliseen vallan käytön väärinkäyttöön. Totuttelua ja läpinäkyvyyttä vaativat menettelyt ovat keskeisiä osatekijöitä.