poikkeamamuotona

Poikkeamamuotona on kielitieteellinen käsite, jota käytetään kuvaamaan sanan tai sen taivutusparadigman ulkopuolelle joutuvaa muotoa. Se tarkoittaa muotoa, joka poikkeaa siitä, mitä kyseisen sanan luokalle tai taivutusluokalle yleisesti odotettaisiin. Poikkeamamuotona viitataan siis epäjohdonmukaisiin, säännöistä poikkeaviin muotoihin, joita ei pidetä normaalina tuotoksena kyseisestä sanasta.

Syyt poikkeamamuotojen syntyyn ovat moninaisia. Ne voivat johtua historiallisista äänteenmuutoksista, jotka ovat muuttaneet sanan lopputavun tai verbin vartaloa, lainoista, joissa muoto ei seuraa alkuperäistä kielioppia, tai suppletion—tilanteesta, jossa saman sanan muotoja ei muodosteta samojen sääntöjen mukaan. Poikkeamamuotoja esiintyy sekä sanojen taivutuksessa että verbeissä, ja ne voivat vaikuttaa sekä yksikön että monikon, aikamuotojen tai modusten muotoihin.

Käytännössä poikkeamamuotoja käytetään kielitieteessä erottelemaan säännölliset muodot poikkeuksellisista. Kääntäminen, sanakirjojen merkitseminen ja kieliopit hyödyntävät termiä, kun kuvaillaan poikkeavia taivutus-, aste- tai sufiksimuotoja. Esimerkkejä poikkeamamuodoista ovat englannin verbin go - went sekä sanan child monikko children, joissa muodonmuutos ei seuraa yksinkertaista säännöllistä muotomallia.

Lisätietoja: epäsäännölliset ja poikkeavaan taivutukseen liittyvät muodot, suppletion, kieliopillinen analyysi.