pohjasedimentissä

Pohjasedimentit ovat vesistöjen pohjaan kertyneitä kerroksia, joiden koostumus heijastaa sekä vedenalaisen tuotannon että valuma-alueelta tulevan kuormituksen historiaa. Niihin kerrostuu hiukkasmaisia aineksia, mineralleja ja eloperäistä materiaalia, ja niiden ominaisuudet muuttuvat ajassa sekä sijainnin mukaan.

Ne muodostuvat sedimentaation kautta, kun veden mukana kulkeutuvat aineet asettuvat pohjalle. Yleensä pohjasedimentit sisältävät mineraalimateriaalia (savikerrokset, hiekka, karbonaatit), sekä orgaanista ainesta kuten kuolleiden organismien jäänteitä ja pieneliöiden tuotantoa.

Pohjasedimentin fyysiset ominaisuudet määräytyvät rakeisuuden, tiheyden ja biologisen aktiivisuuden perusteella. Porositeetti ja vedenläpäisevyys määrittävät sen, miten vesi ja liuenneet aineet kulkevat kerrosten sisällä. Porevesi voi poiketa koostumukseltaan vesistövedestä, ja sisäiset kemialliset reaktiot vaikuttavat mm. ravinteiden kiertoon.

Biologisesti pohjasedimentissä esiintyy mikrobiyhteisöjä, jotka hajottavat orgaanista ainesta hapen läsnä ollessa; hapen loppuessa toiminta siirtyy anaerobisiin reitteihin kuten sulfaatti- ja metaanin tuotantoon. Diagenettiset prosessit muokkaavat kerroksia ja vaikuttavat esimerkiksi ravinteiden sekä raskasmetallien sitomiseen ja vapautumiseen.

Pohjasedimentit ovat tärkeä ympäristö- ja ympäristötutkimuksen näkökulmasta. Ne toimivat paleolimnologisena arkistona, josta voidaan tulkita ilmasto- ja kuormitusmuutoksia sekä valuma-alueen historiaa. Näytteiden analysointi ja kerrosten ikäarviointi (esim. varvet ja radiometriset menetelmät) tarjoavat tietoa menneistä olosuhteista ja nykyisten vaikutusten arvioinnista.