Pohjasedimentin

Pohjasedimentti on vesistön pohjalle kertyvä kerros, joka muodostuu sedimentaatioprosessien tuloksena kertyneistä hiukkasista sekä biogeenisten ja orgaanisen aineksen jäännöksistä. Se esiintyy sekä sisävesissä että merialueilla, ja sen koostumus sekä kerrostuneisuus vaihtelevat ympäristön veden virtausten, energian ja biologisen tuotannon mukaan. Pääosatekijöitä ovat lithogeeniset hiukkaset (mineraalinen aines), biogeenejä (biogeeniset jäännökset kuten kalkkikuori- ja silikaattilevyt) sekä orgaaninen aine; näiden osuudet vaikuttavat rakeisuuteen ja tiivistymiskykyyn.

Sedimentaatioprosessit sekä veden virtaama ja pohjan topografia määrittävät kerrosten paksuuden ja rakenteen. Ajan myötä kerrokset tiivistyvät, diagenesoituvat ja mahdollisesti lithifioituvat. Pohjasedimentti tallentaa vesistön historiaa: ilmastonvaihtelut, veden lämpötilan muutokset, happamuuden sekä kasvillisuuden ja eläimistön muutokset.

Tutkimuksessa pohjasedimenttinäytteet otetaan usein poraus- tai korinäytteillä sekä pohjanäytteillä. Laboratoriossa suoritetaan esimerkiksi rakeisuusjakauman ja orgaanisen aineksen osuuksien analyysi (loss-on-ignition), mineraalisen koostumuksen määrittäminen (XRD) sekä mikro- ja fossiilijäänteiden tutkimus. Ikäprofiileja voidaan muodostaa käyttämällä radioaktiivisia merkkejä kuten Pb-210, Cs-137 sekä C-14.

Pohjasedimentin tutkimus on tärkeä osa ympäristö- ja paleolimnologista tutkimusta: se tarjoaa tietoa sekä nykytilasta että vesistöjen menneestä kehityksestä sekä mahdollisista pilaantumistapahtumista.