planetaarisuustesteistä

Planetaarisuustestit viittaavat erilaisiin menetelmiin ja kriteereihin, joita käytetään arvioimaan, onko taivaankappale planeetta. Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni (IAU) määritteli vuonna 2006 virallisen planeetan määritelmän, joka on keskeinen tällaisten testien ytimessä.

IAU:n määritelmän mukaan kappaleen on täytettävä kolme ehtoa ollakseen planeetta aurinkokunnassamme. Ensinnäkin sen on kiertävä Aurinkoa. Toiseksi sen on oltava riittävän massiivinen, jotta sen oma gravitaatio muovaa sen lähes pallon muotoiseksi. Kolmanneksi sen on "puhdistettava" kiertoratansa lähialueelta eli sen gravitaation on oltava hallitseva sen kiertoradalla.

Nämä kriteerit ovat johtaneet joihinkin kiistanalaisiin päätöksiin, tunnetuimpana Pluton luokittelu kääpiöplaneetaksi vuonna 2006, koska se ei ole puhdistanut kiertorataansa lähialueelta. Planetaarisuustestejä sovelletaan myös aurinkokunnan ulkopuolisten planeettojen, eli eksoplaneettojen, tunnistamisessa ja luokittelussa. Vaikka perusperiaatteet ovat samat, eksoplaneettojen havaitseminen ja niiden ominaisuuksien määrittäminen on huomattavasti haastavampaa.

Eksoplaneetan planetaarisuuden arvioinnissa keskitytään usein sen massaan ja kokoon, ja joskus arvioidaan, voidaanko sen olettaa olevan pallonmuotoinen ja kiertävän tähteä. Täydellisten tietojen puuttuessa luokittelu voi olla alustava. Tulevaisuudessa uusien havaintotekniikoiden ja havaintojen myötä planetaarisuustestit ja planeettojen määritelmät voivat kehittyä edelleen.