pistemittauksia

Pistemittauksia tarkoittaa mittauksia, joissa suure tai ilmiö mitataan erikseen tietyissä pisteissä sen sijaan, että mittaukset tehtäisiin koko alueelta tai jatkuvana aikana. Pistemäinen data soveltuu tilan ja muutosten kuvaamiseen, mutta vaatii jälkianalyysissä tilastollisia tai paikkatiedollisia menetelmiä, jotta kokonaisuutta voidaan arvioida.

Käyttökohteita ovat esimerkiksi meteorologia ja sääasemat, geotiede ja ympäristötutkimus, rakennus- ja maanmittausala sekä teollinen laadunvalvonta. Pistemittauksia käytetään myös laboratorioissa ja materiaalitutkimuksessa, kun halutaan tarkasti määrittää ominaisuus tietyistä kohdista.

Suunnittelussa korostuvat pistevalinta, otoskoko, mittausaikataulu sekä käytettävät instrumentit. Mittausten laatua varmistetaan toistomittauksilla, kalibroinnilla ja standardoiduilla menettelyillä.

Tuloksia analysoidaan tilastollisesti ja/tai paikkatiedollisesti: pistearvot voidaan käyttää yksittäisinä havaintoina tai yhdistää alueellisiksi malleiksi tai interpolaatioksi. Yleisiä lähestymistapoja ovat epävarmuuden arviointi sekä interpolaatio- tai kartoitusmenetelmät (esim. kriging ja IDW).

Edut ja haitat riippuvat kontekstista. Pistemittaukset voivat olla kustannustehokkaita ja mahdollistaa tarkkoja mittauksia pienissä koossa, mutta ne voivat myös olla epäedustavia, jos pisteiden valinta ei tavoita alueellista vaihtelua tai ilmiö on erittäin heterogeeninen.

Esimerkkejä: sääasemien päivittäiset pistehavaintoja, vesistön veden laadun näytteenottopaikat, maaperän tai materiaalin näytteenotto tietyistä kohdista.