pintastruktuurista

Pintastruktuuri tarkoittaa lauseen pinnallista rakennetta: sitä, miten sanojen järjestys ja morfologiset muodot syntaktisilla säännöillä esiintyvät puheessa tai kirjoitetussa kielessä. Pintastruktuuri kuvaa juuri sitä rakennetta, jonka kuuntelija tai lukija havaitsee lauseen ilmaisussa.

Se eroaa syvärakenteesta (syvästruktuurista), joka kuvaa lauseen perimmäisiä, semanttisesti merkittäviä suhteita ennen mahdollisia muunnoksia. Esimerkki: peruslause "Lauri lukee kirjaa" voidaan muuntaa kysymyslauseeksi "Mitä Lauri lukee?", jolloin kysyttävä sana on siirretty lauseen eteen. Tämä muutos heijastaa pintastruktuurin muuntumista, vaikka syvästruktuurissa suhteet voivat säilyä samaan aikaan.

Konseptia kehitettiin erityisesti Noam Chomskyn transformatiivisen generaali- kieliopin yhteydessä 1960- ja 1970-luvuilla. Pintastruktuuri ja syvästruktuuri erosivat toisistaan: syvästruktuuuri sisälsi lauseen merkitykselliset suhteet, kun pintastruktuuri määritti lopullisen sanajärjestyksen ja äänneasun.

Nykykielitieteessä pintastruktuuri kuvaa edelleen sitä, miten lause ilmenee kieliopillisesti pinnallisesti. Vaikka monet teoriat ovat siirtyneet kohti monimutkaisempia rakennetekijöitä ja erilaisia muunnostarkasteluja, käsite auttaa selittämään, miksi lauseet voivat esiintyä eri muodoissa samalla perusmerkityksellä ja miten lisäerät, kuten kysymykset tai passiivimuodot, vaikuttavat lopulliseen rakenteeseen.