Pintastruktuuri

Pintastruktuuri on kielitieteen käsite, joka kuvaa lauseen ulkoista syntaktista rakennetta: miten sanat ovat järjestettyjä puhuttuna tai kirjoitettuna. Se kertoo lauseen pintamallin ja ilmaisun pinnalliset suhteet, kuten sanajärjestyksen ja lauseen rakenteellisten elementtien väliset kytkökset, kun taas syvä rakenne viittaa lauseen perimmäisiin semanttisiin suhteisiin ja rakenteisiin.

Historian ja teorian taustalla on transformatiivinen grammatika, jonka kehitti Noam Chomsky 1950–1960-luvulla. Pintastruktuuri muodostuu syvästä rakenteesta eräin transformaatiotehtävin, joiden avulla lauseen merkitys voidaan esittää erilaisilla muodollisilla rakenteilla. Esimerkkinä voidaan ottaa passiivimuunnos: aktiivisen lauseen The boy chased the girl syvä rakenne voi ilmestyä pintastruktuurina The girl was chased by the boy. Kantavat erot, kuten käänteinen sanajärjestys ja apuverbien lisäys, ovat pintastruktuurin ilmiöitä.

Nykyään näkemys pintastruktuurista on muuttunut osana minimalistista kieliopin kehitystä. Rajoitetummassa mallissa syvä ja pintastruktuuri nähdään vuorovaikutuksessa lauseen muodostavien laskennallisten prosessien kanssa, eikä niinkään vanhanlaisena erillisenä tasona. Pintastruktuurin tutkimus kuitenkin edelleen auttaa ymmärtämään, miten kielet kuvastavat syntaktisia suhteita ja miten ihmiset tuottavat sekä tulkitsevat puhetta ja tekstiä eri kielissä ja variaatioissa.