pintakäsittelytieteessä

Pintakäsittelytieteessä tutkitaan materiaalien pintojen ominaisuuksia ja niiden muokkaamista. Tavoitteena on parantaa materiaalien toiminnallisuutta, kestävyyttä ja ulkonäköä. Pintakäsittelyt kattavat laajan kirjon menetelmiä, joilla voidaan muuttaa pinnan rakennetta, kemiallista koostumusta tai fyysisiä ominaisuuksia.

Yleisiä pintakäsittelymenetelmiä ovat esimerkiksi pinnoittaminen, etsaus, kiillotus ja lämpökäsittely. Pinnoittamisella voidaan lisätä materiaaliin uusia ominaisuuksia, kuten korroosionkestävyyttä, kulutuskestävyyttä tai sähkönjohtavuutta. Etsaus puolestaan poistaa materiaalin pintakerrosta, paljastaen alla olevan rakenteen tai luoden karheutta. Kiillotus parantaa pinnan sileästi ja ulkonäköä, kun taas lämpökäsittelyllä voidaan muuttaa pinnan kovuutta ja muita mekaanisia ominaisuuksia.

Pintakäsittelytieteellä on sovelluksia monilla eri teollisuudenaloilla, kuten autoteollisuudessa, ilmailuteollisuudessa, elektroniikkateollisuudessa ja lääketieteessä. Esimerkiksi autojen maalipinnat suojaavat korroosiolta ja parantavat ulkonäköä. Lentokoneiden osien pintakäsittelyillä voidaan lisätä kestävyyttä ja vähentää kitkaa. Elektroniikassa pintakäsittelyillä valmistetaan puolijohteita ja parannetaan piirilevyjen toimintaa. Lääketieteessä implanttien ja instrumenttien pintakäsittelyillä pyritään parantamaan bioyhteensopivuutta ja vähentämään infektioriskiä. Pintakäsittelytieteen tutkimus keskittyy uusien ja tehokkaampien menetelmien kehittämiseen sekä olemassa olevien prosessien optimointiin.