pintakorkeuksiin

Pintakorkeudet ovat kohteiden pystysijainteja maapinnan suhteen, ja niitä käytetään kartografian, geodesian sekä maankäytön ja rakentamisen yhteydessä. Korkeusarvoja voidaan tarkastella usealla tavalla riippuen käytetystä vertailudatuksesta: ellipsoidiin verrattu korkeus (height above ellipsoid, h) sekä ortometrinen korkeus, joka määritellään geoidin ja mean sea levelin perusteella. Käytännön töissä yleisesti osoitetaan korkeus datumilla, joka voi olla paikallinen tai kansallinen, sekä MSL- tai vastaava referenssi.

Pintakorkeuksien mittaus ja tuotanto. Perinteinen menetelmä on nivelointi, jolla mitataan korkeuseroja reference-pisteiden välillä. Nykyisin käytetään GNSS-tekniikkaa (RTK, DGPS), LiDAR-keruuta sekä fotogrammetriaa korkeusdatoja tuottavina lähteinä. Tuloksena syntyy digitaalinen korkeusmalli, kuten DEM (Digital Elevation Model), DSM (Digital Surface Model) tai DTM (Digital Terrain Model), jotka palvelevat erilaisten analyysien, kuten tulvasuojelun, huleveden hallinnan ja suunnittelun, perustana.

Käyttökohteita. Pintakorkeudet ovat keskeisiä infrastruktuurin suunnittelussa, rakentamisessa ja kunnossapidossa. Ne mahdollistavat esimerkiksi sade- ja tulvariskien arvioinnin, veden virtausten simuloinnin, maastonmuotojen ja rakennusten yhteensovittamisen sekä kartta- ja navigointitietojen täsmällisyyden.

Haasteet. Eri datavidut ja -korkeusreferenssit sekä mittausvirheet voivat aiheuttaa yhteensopivuus- ja päivitysongelmia. Vertailtavuuden parantamiseksi tarvitaan selkeitä datum- ja referenssisääntöjä sekä säännöllisiä päivityksiä.