pintakerrokset

Pintakerrokset tarkoittaa pintaan muodostuvia kerroksia, jotka ovat usein ohuempia kuin koko rakenne ja vaikuttavat sen kestävyyteen, ulkonäköön ja vuorovaikutukseen ympäristön kanssa. Termiä käytetään sekä luonnontieteissä että tekniikassa kuvaamaan erilaisia pintaan liittyviä kerroksia riippuen kontekstista.

Geologiassa tai maaperätieteessä pintakerrokset ovat maanpinnan lähimmät kerrokset, joiden koostumus ja fysikaaliset ominaisuudet vaikuttavat veden virtaukseen, routimiseen ja kasvillisuuteen sekä siihen, miten pinta reagoi sääilmiöihin.

Rakennus- ja metallitekniikassa pintakerrokset viittaavat maalijärjestelmän kerroksiin: pohjamaali (ali-kerros), väri- tai täytekerros sekä päälliskerros tai kirkas päällyste. Kerrosten järjestyksellä ja paksuudella on suuri merkitys tartunnalle, suojaukselle ja ulkonäölle. Tyypilliset paksuudet riippuvat järjestelmästä ja käyttökohteesta, mutta ne ovat usein useita kymmeniä mikrometrejä per kerros.

Suunnittelussa pintakerrokset valitaan substraatin, ympäristön, kuormituksen ja halutun suojan mukaan. Toimenpiteet kuten tartunnan varmistaminen ja elinikäarviointi ovat tärkeitä. Laadunvarmistuksessa pintakerrosten järjestystä, liitosten tiiviyttä sekä paksuutta seurataan visuaalisesti ja käyttötesteillä.