pilvikerroksen

Pilvikerros tarkoittaa suurta, vaakasuorassa laajenevaa pilvipeitettä taivaalla, joka peittää suuria osia taivaasta samalta korkeudelta. Pilvikerroksia muodostuu usein yhdestä tai useammasta pilvityypistä, ja niillä on yleensä tasainen alus sekä vähäinen pystysuuntainen kehitys. Matalilla alueilla tärkeimmät kerrokset ovat stratus ja stratocumulus sekä niiden sadeisammat muodot, kuten nimbostratus; korkeammalla esiintyvät tyypit kuuluvat cirrus-, cirrostratus- ja cirrocumulus -ryhmiin riippuen siitä, millä korkeudella kerros sijaitsee.

Pilvikerroksen ominaispiirteisiin kuuluvat laaja peitto, tasainen pohja ja rajoitettu pystysuuntainen kehitys. Sateen laadusta riippuen kerros voi aiheuttaa tasaista tihkusadetta tai jatkuvaa sadetta, tai olla kevyesti läpikuultava ilman merkittävää sademäärää. Laajalla kerroksella on vaikutus päivänvaloon ja näkyvyyteen: usein se estää suoran auringon paistetta ja tekee taivaasta harmaantuneen.

Muodostuminen liittyy vakaaseen ilman tilaan, jossa kosteus tiivistyy tasaisesti eikä voimakasta konvektiota ole. Tällainen tilanne syntyy esimerkiksi kun lämmin, kostea ilma kohoaa kohtalaisen rauhallisesti tai lämmin ilman virtaa liikkuu kylmän ilman yläpuolella.

Alueellisen jaotuksen mukaan pilvikerrokset ovat matalia, keskitasoisia ja korkeita. Matalan pilvikerroksen ala on yleensä alle noin 2 000 metriä ja siihen kuuluvat stratus-, stratocumulus- ja nimbostratus -kerrokset. Keskitasoinen kerros käsittää altostratus- ja altocumulus -pilvet (alaosa 2 000–6 000 metriä). Korkea kerros kattaa cirrus-, cirrostratus- ja cirrocumulus -pilvet (yli noin 6 000 metriä).

Pilvikerrokset ovat olennaisia sääennusteissa, koska laaja peittävyys vaikuttaa sekä valon määrään että näkyvyyteen ja saattaa ennustaa jatkuvaa sadetta tai tihkusadetta. Sääennusteissa kerroksen paksuus, koostumus ja alareunan korkeus auttavat tulkitsemaan tulevia sääilmiöitä.