taivaasta

Taivaasta on suomen kielen elatiivin muoto taivas-sanan. Se tarkoittaa jostakin taivaasta tai taivaasta käsin ja viittaa alkuperään tai lähteeseen, usein silloin, kun puhutaan siitä, että jokin on tullut taivaasta. Taivaasta muodostuu taivas + elatiivin pääte -sta/-stä. Sillä voi ilmaista sekä konkreettista lähdettä että metaforista alkuperää, esimerkiksi taivaasta tuleva sade tai taivaasta peräisin oleva inspiraatio.

Käyttö on yleisempää tieteellisessä, kirjallisessa ja uskonnollisessa kielessä kuin arkipäiväisessä puhekielessä. Verbi- ja ilmausyhteyksiä rikastuttavat sekä historialliset että mytologiset kontekstit. Taivaasta voi esiintyä myös kiertoilmaisuna, jossa tarkoitetaan jotain ylempää, korkeampaa tai jumalten lähdettä.

Verrattuna taivaalta, joka usein ilmaisee konkreettisesti paikan yläpuolella olemista, taivaasta painottaa alkuperää ja lähdettä yleensä hieman abstraktimmalla tavalla. Lisäksi elatiivin käyttö taivaasta voi korostaa tapahtuman tai esineen lähdettä jumalallisesta tai yli-inhimillisestä.

Tässä muodossa taivaasta on hyvä ottaa huomioon konteksti: se on elatiivin muoto, jota käytetään ilmaisemaan lähdettä tai alkuperää taivaasta sekä kuvailemaan luonnonilmiöitä että abstrakteja ilmiöitä.