pikkukarvojen

Pikkukarvojen, eli vellus-karvojen, käsite viittaa kehon ohuisiin, hyvin hienojakoihin karvoihin, joita esiintyy suurimmalla osalla ihon pinta-alaa. Ne ovat yleensä vaaleita ja lyhyitä, ja niiden karvatuppiin syntyvä karva on pieni ja kevyesti pigmentoitunut. Pikkukarvat eroavat näkyvästi paksummista, pigmentoiduista terminaalikarvoista, jotka kasvavat pidemmiksi ja voivat muuttua tummemman värisiksi.

Pikkukarvojen kehitys alkaa karvatupen muodostumisesta ihon ulkopinnalla. Karvan kasvu tapahtuu syklisesti, sisältäen anagenen (kasvuvaihe), catagenen (siirtymävaihe) ja telogeenin (levossaolovaihe) jaksot. Vellus-karvojen anagen-vaihe on tyypillisesti lyhyempi kuin pään tai muiden terminaalikarvojen, minkä vuoksi ne pysyvät lyhyinä ja joustavina. Vellus-karvat voivat olla osittain pigmentoituneita, mutta niiden pigmentaatio on yleensä vähäisempää kuin terminaalikarvojen.

Fysiologisesti pikkukarvoilla on useimmiten vähäinen funktionaalinen merkitys lämpöeristyksessä verrattuna suurempiin karvoihin, mutta ne osallistuvat ihon sensoriseen toimintaan ja voivat reagoida paikallisiin hormonaalisiin muutoksiin. Esimerkiksi puberteetin aikana jajo geneettiset sekä hormonaaliset tekijät voivat vaikuttaa siihen, missä määrin pikkukarvat muuttuvat terminaalikarvoiksi alueilla kuten kasvoilla, kainaloissa ja muilla karvoittumisen kannalta herkistä alueilla.

Pikkukarvojen käsittely ja muutos voivat liittyä yksilöllisiin tekijöihin, kuten ikään, sukupuoleen ja hormonaalisiin tiloihin. Ne ovat keskeinen osa ihon karvatuppien kokonaisuutta ja karvatuppien normaalia toimintaa.