pikaviestinnän

Pikaviestinnän tarkoittaa reaaliaikaista tai lähes reaaliaikaista tekstiviestintää, joka tapahtuu dataverkkojen välityksellä. Palvelut mahdollistavat yksityis- ja ryhmäkeskustelut, läsnäolonäkyvyyden, tiedostojen jakamisen sekä äänipäivä- ja videopuhelut, ja monissa sovelluksissa on myös lukemisen vahvistukset. Pikaviestinnän eroaa perinteisestä tekstiviestinnästä (SMS) siinä, että se käyttää internet-yhteyttä ja on käytettävissä usein useilla laitteilla.

Historian mukaan pikaviestinnän kehitys alkoi 1990-luvulla PC-pohjaisten sovellusten kuten ICQ:n, AOL Instant Messengerin ja MSN Messengerin myötä. 2000-luvulla mobiililaitteiden yleistyminen johti mobiilivierailuun, ja noin 2010-luvulla laajasti otettiin käyttöön monien alustojen kuten WhatsAppin, Facebook Messengerin, Telegramin ja Signalin kaltaiset sovellukset. Näiden myötä pikaviestinnästä tuli monipuolisempi ja laajemmin käytössä sekä yksityisellä että työelämän alueella; monilla alustoilla on synkronointi useiden laitteiden välillä ja yhä useammalla end-to-end-salaus.

Teknisesti pikaviestimet käyttävät usein asiakas-palvelin-arkkitehtuuria tai hybridimalleja, jotka mahdollistavat reaaliaikaisen viestien toimituksen, lukemisen tilan sekä läsnäolon. Yleisimmät ominaisuudet ovat ryhmäkeskustelut, tiedostojen jakaminen, äänipuhelut, videopuhelut, tarrat ja botit. Joillakin alustoilla on avoimia standardeja kuten XMPP, kun taas toiset käyttävät omia protokolliaan. End-to-end-salaus on nykyisissä sovelluksissa yleistä, mutta ei universaalia.

Pikaviestinnällä on ollut merkittävä vaikutus sekä yksityiseen että ammatilliseen viestintään, tarjoten nopean koordinoinnin ja reaaliaikaisen yhteistyön. Samalla esillä ovat yksityisyyteen ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset, kuten datan keruu, metadata sekä pääsy palveluntarjoajiin tai viranomaisiin. Käyttäjät harkitsevat usein salauksen tason ja tietojenkäsittelyn vaikutuksia.