pienkirjainten

Pienkirjaimet ovat latinankielisen aakkoston kirjaimia, joiden muoto on pienempi kuin suurikirjaimilla. Suomessa käytetään perinteisesti 29 kirjainta, joihin kuuluu aakkosten lisäksi diakriittiset merkit ä ja ö sekä, joidenkin lähteiden mukaan, å lainasanoissa. Pienkirjaimia käytetään yleisesti normaalissa tekstissä, ja suurkirjaimilla eriytetään lauseen alku sekä erisnimet, lyhenteet ja muut erityistilanteet.

Orthografiaan liittyy keskeinen sääntö: lauseen alku merkitään isolla kirjaimella, ja erisnimet sekä usein lyhenteet kirjoitetaan suurilla kirjaimilla. Muut sanat kirjoitetaan pieniksi. Tämä erottelu vaikuttaa sekä painotuissa julkaisuissa että digitaalisessa tekstissä, ja se on osa suomen kielen oikeakäyttöä.

Tietotekniikassa pienkirjaimet ja isot kirjaimet voivat olla merkityksellisiä. Monissa ohjelmointikielissä tunnisteet ovat kambiittain herkässä (case-sensitive), mikä tarkoittaa, että esimerkiksi Funktio ja funktio ovat erillisiä tarkoittaessaan eri asioita. Kansainvälisessä viestinnässä ja verkkosivuilla suositellaan usein käytettäväksi pienkirjaimia helpomman luettavuuden ja yhdenmukaisuuden vuoksi. Hakukoneetkin käsittelevät merkinnät usein case-insensitive, mutta tietyissä konteksteissa kirjainkoko voi vaikuttaa hakujen tuloksiin.

Historiaaneuvossa pienkirjaimet kehittyivät keskiaikaisista käsikirjoituksista minuskuleiksi, joita kopisti- ja käsin painetut tekstikirjat kautta aikojen edelleen kehittivät. Nykyään pienkirjaimet muodostavat kirjoituksen tavan, joka tukee luettavuutta, selkeyttä ja standardeja kaikilla elämänalueilla.